english
18.05.2015

Tunne reaktiosi

paula@paulaimmo.fi | 18.05.2015

Mikään tunne ei synny itsestään, vaan tunne on aina vaste jollekin. Mutta se ei koskaan ole vaste sille mitä tapahtuu itsesi ulkopuolella, vaan se on aina vaste sille mitä tapahtuu sinun sisälläsi – sille mitä juuri sillä hetkellä ajattelet ja minkä uskot olevan totta.

Olen usein kuullut puhuttavan siitä, että esimerkiksi lääketieteessä liian usein hoidetaan seurausta eikä syytä – jollakin on ihottuma ja siihen määrätään kortisonivoidetta, jotta iho tulisi kuntoon sen sijaan, että etsittäisiin syy mistä ihottuma johtuu ja hoidettaisiin sitä. Käsittääkseni tämä johtuu siitä, että aina ei tiedetä mistä jokin johtuu, ja joskus ei edes haluta tietää, sillä seurauksen hoitaminen tuntuu niin helpolta vastaukselta. Samoin voimme toimia myös tunnereaktioidemme kanssa – sen sijaan, että pysähtyisimme miettimään mikä sen on aiheuttanut ja mitä sille voisi tehdä, saatamme rientää hoitamaan pelkkää seurausta, eli itse tunnereaktiota. Jos olemme surullisia, teemme jotain, että tuntisimme olomme iloiseksi. Jos olemme vihastuneita, teemme jotain, että saisimme vihamme purettua ja tuntisimme olomme paremmaksi. En sano, että tässäkään on mitään pahaa, mutta jollemme huomaa mistä tunnereaktiomme ovat alun perin lähtöisin, voimme tulla antaneeksi niille merkityksiä, joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, ja aiheuttaa näin lisää vastaavia seuraamuksia tulevaisuuteemme.

Mitäkö tarkoitan? No, otetaan ensin esimerkki siitä, jos ajattelemme, että jokin meidän ulkopuolinen asia voi aiheuttaa tunteemme. Jos joku sanoo tai tekee jotain ja sinä tulet vihaiseksi, voit ajatella, että vihan tunteen on aiheuttanut se mitä toinen on sanonut tai tehnyt. Huomaat tunnereaktiosi, eli vihan tunteesi, ja vastaat siitä tunteesta käsin, ajatellen, että tunne on sen toisen syytä. Kun tunnemme olomme vihaiseksi, voimme ikään kuin sokaistua, keskittyen siihen, että haluaisimme tuntea olomme paremmaksi. Haemme oikeutusta tunteellemme ja yritämme saada toisen ymmärtämään, että hän on syyllinen tunteeseemme ja tuomme esiin näkökulmia, jotka mielestämme osoittavat toisen syyllisyyden ja yritämme saada häntä kantamaan vastuun sanoistaan tai teoistaan. Usein vihastuksissaan käytetyt sanat ja puhetapa eivät ole kovinkaan ystävällisiä, joskus ennemminkin hyökkääviä tai uhkaavia. Jos sitten toinen osapuoli tulee myös vihaiseksi, ja ajattelee myös sen johtuvan toisen sanomisista tai tekemisistä (tässä tapauksessa siis sinun), olette tilanteessa, jossa molemmat syytätte toista ja haette oikeutusta omille tunteillenne. Koska olette täysin erimieltä siitä kenen syytä kaikki on, ei ole kovin todennäköistä, että tilanteeseen löytyy ratkaisua, joka aidosti tyydyttää molempia osapuolia. Usein toinen poistuu tilanteesta tuntien kokeneensa vääryyttä.

Toinen esimerkki samasta tilanteesta on se, että joku sanoo tai tekee jotain ja tulet vihaiseksi. Mutta sen sijaan, että reagoisit tästä tunteesta käsin lähtien syyttämään toista, huomaat, kuinka tunnereaktiosi onkin merkki siitä, että se mitä toinen on tehnyt tai sanonut, on saanut sinut ajattelemaan jotain, jonka uskot olevan totta, ja jonka seurauksena tunnet olosi vihaiseksi. Se mitä ajattelet juuri sillä hetkellä (kuten, että toinen on väärässä, tai hän on kamala, tai mieleesi tulee kokemus menneisyydestä, jolloin joku on sanonut sinulle vastaavalla tavalla ja olet kokenut tulleesi kaltoin kohdelluksi ja ajatellut, että kenelläkään ei ole oikeutta puhua sinulle noin) saa aikaan sen mitä tunnet. Sillä toisella ei ole mitään tekemistä sinun tunteidesi kanssa – vain sinulla itselläsi ja ajatuksillasi on. Kun huomaat mistä tunne johtuu, et voikaan syyttää toista omista tunteistasi, vaan otat niistä vastuun itse. Oikeasti. Hoidat syytä, et seurausta. Ja tästä lähtökulmasta käsin voit vaikka sanoa, että se mitä sanoit tai teit sai minut ajattelemaan jotain, josta tulin vihaiseksi. Huomaat kuinka tällainen lähtökohta johtaa aivan erilaiseen toimintaan ja lopputulokseen, etkö huomannutkin?

Lähtiessäsi hakemaan oikeutusta tunteillesi itsesi ulkopuolelta, hoidat seurausta – ottamalla vastuun omista tunteistasi, hoidat syytä. Kun hoidat syytä, sinun on mahdollista kasvaa. Ja kasvu tuo aina mukanaan jotain uutta. Jos hoidat pelkkää seurausta, pysyt paikoillasi ja mikään ei muutu.

Kumman valitset?

 



+ Kommentoi kirjoitusta
Nimesi:

Viesti:

Paula Immo | 040 737 2636 | valmennus@paulaimmo.fi            © Paula Immo 2018 | Suunnittelu: DesignDelight

Liity postituslistalleni: