english
31.10.2016

Miksi haluamisesta on tehty huono asia?

paula@paulaimmo.fi | 31.10.2016

Itse haluaminen ei olekaan huono asia, vaan ennemminkin tarpeellinen asia; se saa meidät kasvamaan ja kehittymään ihmisinä ja yhteiskuntana. Joka kerta kun elämässämme haluamme jotain, tietoisuutemme ja ymmärryksemme laajenee, koko maailmaa muuttuu. Halu muuttaa maailmoja. Ja lisäksi se tuntuu niin hyvältä!

Haluaminen muuttuu huonoksi vain siinä tapauksessa, kun huomio kiinnittyy halutun asian puuttumiseen, eli puutteeseen. Siihen, että haluttu asia ei heti ole konkreettisella, fyysisellä tasolla totta. Usein, lähes aina, usko puutteeseen saa halutun asian näyttämään täysin mahdottomalta. Ja se sattuu. Että haluaa jotain mitä ei usko saavansa. Suorastaan tuskallista.

Tämä saattaa hämätä ajattelemaan, että on väärin haluta mitään, sillä siitä seuraa kärsimystä. Olen moneen kertaan kuullut, että on helpompaa olla haluamatta mitään. Osa on jo alistunut siihen pisteeseen, että luulee ettei halua mitään – en halua mitään. Mutta se ei ole totta. Ei hetkeäkään!

On osa ihmisluontoa haluta. Ja näin ollen täysin luonnotonta olla haluamatta. Täysin luonnotonta olla kasvamatta ihmisenä ja pysyä paikoillaan. Haluttomuus se vasta sattuukin. Mutta kun siihen vähitellen tottuu, niin sitä ei huomaa – onhan se erilaista kärsimystä, kuin usko siihen, ettei saa haluamaansa.

Tässä on kuitenkin sekoittunut kaksi eri asiaa keskenään. Nimittäin halu ja usko puutteeseen. Ensimmäinen luo hyvää oloa ja toinen huonoa oloa. Prosessi kulkee jotakuinkin näin: sillä hetkellä, kun haluaa jotain, nostaa halu aiemmin tiedostamattomat uskomukset ja ajatukset, joita haluttuun asiaan liittyy, pintaan. Ne voivat olla joko halua tukevia tai sitä vastaan olevia uskomuksia ja ajatuksia. Jos ne ovat vastaan, toisin sanoen johtavat huomion puutteeseen, on selvä, että olo ei tunnu hyvältä. Mutta on huomattava, että itse halu ei koskaan tunnu huonolta. Huonon tunteen aiheuttaa aina pelko siitä, että haluttu asia on mahdoton. Kun tämän huomaa, on vapaampi haluamaan mitä ikinä haluaakaan. Mutta jollei tätä huomaa, ja kerta toisensa jälkeen halutessaan jotain tuntee olonsa huonoksi (jonka on itse asiassa aiheuttanut pelko, ei halu), niin vähitellen alkaa huonon tunteen yhdistämään haluun ja näin ajatellen voisi olla helpompaa olla haluamatta mitään. Loogista: kyllä. Totta: ei.

Itse halu ja haluaminen – puhdas halu – tuntuu hyvältä. Todella hyvältä. Kokeile vaikka, muistin virkistämiseksi. Vasta, jos siihen liittyvät pelot saavat huomion kiinnittymään puutteeseen ja mahdottomuuteen, voi olo tuntua huonolta. Mutta nämä ovat kaksi eri asiaa.

Kun opit haluamaan olematta riippuvainen lopputuloksesta, olet vapaa. Kun haluat ja nautit jo pelkästä ajatuksesta, olet vapaa. Kun haluat, etkä sido omaa arvoasi riippuvaiseksi ulkoisista tekijöistä ja todistusaineistoista, olet vapaa. Kun tunnet hyvää oloa jo pelkästä ajatuksesta, huolimatta siitä toteutuuko se fyysisellä tasolla vai ei, olet vapaa. Et silloin enää tarvitse mitään tapahtuvaksi, kun jo voit hyvin joka tapauksessa. Silloin olet vapaa. Ja valmis kasvamaan unelmasi ympärille, vastaanottamaan sen, mitä et enää vastustanut.

 



31.01.2017
lauri leinonen kirjoitti:
allekirjoitatko nämä . olen mitä ajattelen , ajatukset luovat koko kosmoksen , ja , halulla on limittinsä , pitää tietää mitä hluaa , siihen tarvitaan valmentajaa
+ Kommentoi kirjoitusta
Nimesi:

Viesti:

Edellinen: Pakkopulla

Paula Immo | 040 737 2636 | valmennus@paulaimmo.fi            © Paula Immo 2018 | Suunnittelu: DesignDelight

Liity postituslistalleni: